Päivä 14 | Presadio - El Paso | 555km

 Meksikon rajapuomilta avautuu amerikan puolella palmubulevardi. Se onkin sitten hienoin osa Presadioa... alla oleva kortteli on Presadio Beverly Hills... se muu sitten vähän rähjäisempää...:]

Yes Yes… tänään luvassa lisää upeita teitä… ja luvassa pitää paikkansa. Tietty kun ameriikassa ollaan niin aina välillä tulee Jarmon sanoin niitä puolen tankin suoria. Varttitankin suora on jo ihan kohtuullinen suora sekin.

Rajavartiat ovat päivän ensimmäinen pysähdys. Emme näytä paperittomilta meksikolaisilta ja matka jatkuu Marflaan, jonka ainoa aamiaisravintola ja ravintola ylipäätään on tänään kiinni. Parikymmentä hauskaa mailia eteenpäin ja löytyy Fort Williams ja hyvää aamiasta kaikilla kolestrooleilla… :] 

 Jorma koittaa miten se harrikka lähtee kun suolajärvellä laittaa vaijerin tiukalle... lähteehän se vaikka ei kuin hauki kaislikosta.

Aamiaiselta suunnistamme kohti Austinin yliopiston observatoriota. Tähtiä emme pääse tiirailemaan mutta tie observatooriolle on, jos ei tähdellinen niin taivaallinen kuitenkin. Paljon harrikalle sopivia loivia hyvävauhtisia mutkia hulppeissa maisemissa. Ja tietty käymme itse tähtitorneilla myös.

Iltapäivällä löydämme suolajärven ja hiekkajärven sekoituksen 180 tien varresta… ja kyllä kyllä, joutuuhan sinne ajamaan. Pohja osoitautuu suht kovaksi, joten pieni järvihurvittelu kohdallaan. Texasin eteläisin piste, El Paso on kohdalla iltapäivän loppupuolen alkupuolella. Harrikkakauppaan, aurinkorasvakauppaan ja hotellille. Illalla menee vähän vapuksi paikallisessa soittoruokalassa mutta ei pahasti… :] 

 Aamiaispakkamme Fort Davisissa... joku oli parkannut eteen homosohvan perävaunulla... :] ...alla Austinin yliopiston torneille vievää tietä.

---

 Onni ja Onnin paras uusi Vappuystävä... alla kaikki taustavalot Meksikoa. Guidad Juarez on pari Helsinkiä ja vähän enemmänkin.

Päivä 13 | San Angelo - Presadio | 655km

 Onnilla riittää noita ajotyylejä. Yllä 'ohjaa buutsilla -tyyli'. Jarmo vetää alla coolisti perinteisellä tyylillä.

Aamu aukeaa kuten ameriikan aamujen kuuluu aueta… sinisellä taivaalla. Ja sehän sopii meille mainiosti. Suuntana on Big Bend kansallispuisto Texasin etelässä. Ensimäinen tunti ja toinenkin on öljykenttiä ja kaasukenttiä… ja kaasukenttiä ja öljykenttiä avarilla masiemilla. Ohjaustankoon ei tarvitse juuri koskea. 
Big Bend kansallispuistossa elämä muuttuu, mutka seuraa toista ja pääsemme kanttailemaan hulppeissa maisemissa…. matkan toistaiseksi upeimmissa maisemissa. Ja ruuhkaa ei ole. Auto silloin ja toinen tällöin ja se saa meidät ikään kuin luonnostaan testaamaan harrikoiden huippunopuksia. Jorman pyörää lukuunottamatta kaikkien muiden harrikoiden huiput jäävät mittanopeudella alle 110mh. Tosin 90 mailia tunnissa on ylin mielekäs matkanopeus… ja silläkin harrikan löysä runko alkaa vatkaamaan lievissäkin mutkissa. 

 Suuri on Texasissa kaunista ainakin mitä autoihin tulee... ja mitä isompi sen parempi. Top3 ovat tänään; Ford F150-350, Chevrolet Silverado ja Dodge Ram 1500-3500... eikä mitään varsinaisia ekomalleja mikään niistä. Maija yllä mittatikkuna Ford F350 avolavan vieressä. Alla korotettu Silverado... aika pähee... :]

Yep Yep… tiedetään tiedetään, HD on elämantapa, mutta jos harrikka ilmestyisi tänään markkinoille, niin ei sitä kukaan ostaisi. Musotraktorin näköinen tehoton kilisevä ja koliseva rohjake vailla minkäänlaisia ajo-ominaisuuksia… mutta pappamopona hyvä vaihtoehto. Ei keuli eikä karkaa käsistä… :]
Harrikointimme päättyy tänään Presadio, nimiseen kaupunkiin… pieneen rajakaupunkiin, jossa Meksiko on kirjaimellisesti kivenheiton päässä. Nähtävyyksillä Presadio ei pääse paukuttamaan henkseleitä, mutta sieltä löytyy motelli ja seiltä löytyy ravintola. Päätämme jäädä Presadioon.

 Big Bend kansallispuiston maisemia yllä ja alla... vähän syrjäinen kansallspuisto, mutta ehdottomasti käynnin arvoinen jos vain olet jotakuinkin kulmilla.

Päivä 12 | Dallas - San Angelo | 493km

 Hattukauppa Dallasissa... eli Southforkin huopahattukaupassa tv'stä tuttu Lincoln. Alla Maija ottaa myyntikilkkeitä pois Jorman uudesta hatusta... ja tuore CowBoy lähti sitten heti villihevosta kesyttämään (alakuva :).

Se on sitten aamulla kuin saippuasarjaan astuisi… vanha tunnussävel Dallasista soi päässä ajaessamme Southforkin portista sisään. Kaikki näyttää samalta kuin teeveen Dallasissa. Uusi tieto se, että vanhojen Dallasien ulkokohtaukset ainoastaan kuvattiin Southforkissa ja sisät studiossa. Uuden Dallasin kaikki jutut kuvattu Southforkissa. Eli eikun kunnon turistikeirros tilusilla ja kohti Dallasia… kaupunkia.

 Käytiin sitten itse Dallasissa sen pilvenpiirtäjiä mittailemassa... isoja olivat... ja ovat kyllä edelleenkin.

Koska on sunnuntaita ajamme busineskeskustan pilvenpiirtäjien väliin ja saamme tötöillä siellä aika rauhassa… positiivista se, että löydämme sieltä uloskin kohtuullisin kevätjuhlaliikkein. Loppu päivä on sitten Route67 San Ageloon saakka joka päivän päättäri… tai päätämme San Angelossa, että se on päivän päättäri. Aamun puolipilvet katoavat pilvien taivaaseen heti kohta Dallasin jälkeen ja kohdalla kuumin päivä toistaiseksi. Vähän rapiat +30 ja sillä lailla. Huhtikuun ajokeliksi varsin kelpo. Päivälliravintolan valinta on helppo. Kävelyehtäisyydellä vain yksi vaihtoehto. Cantina Mexicana… jonka ruoka suoraan top3 ryhmään elämäni kaikista meksikolaisista ravintoloista… :]

 HD Softail Deluxe 2013 mallissa on pakki... tai ainakin manuaalinen pakki. Alla hotellin pihaan ilmestynyt liikuteltava pankkiautomaatti... jostakin syystä kenelläkään ei ollut innostusta työntää kortiaan moiseen... :]

Päivä 11 | Hot Springs - Dallas | 555km

Paris Texas... se on olemassa muuallakin kuin leffassa. Ja texasin Pariisi melkein kuin aito Eifel-tornia myöten. Keskellä ryhmämme keskellä Pariisia ja alakuva sekin Pariisin keskustaa.

Asterix sanoisi aamulla, että taivas on pudonnut niskaamme… ja siltä se näyttää. Taivas on pudonnut Hot Springsin päälle. Tasainen harmaa peittää sen joka suuntaan… tilanne on aamiaisen jälkeen sama. Sadevarustus päälle ja matkaan… tunti sateessa ja se katoaa. Tunti lisää ja aurinko yrittää selvittää tietään pilvien läpi.

Päivä on vihreää Texasia… koleaa vihreää Texasia… ;) … säätä kun ei pääse valitsemaan ja välillä se on parempi kuin toisinaan. Dallasissa taivas kuitenkin jo sininen. Vielä Pariisissa kuvittelimme, että ennätämme Southforkiin tänään, mutta Dallas ei ihan pieni kylä ja sen liikennevaloissa vierähtää tunti jos ei toinenkin ja Southfork jää huomiseksi.

No hätä, hotelli Southforkin läheltä (16km on läheltä Dallasin mittapuussa) ja aasialaisen buffan ääreen. Olen aina hämmästellyt amerikan ihmemaassa buffien hinta-laatu suhdetta ja niin tänäänkin… 15 dollarilla tarjolla on kaikkea mitä kuvitella saattaa sushista teeluupihveihin… ja kaikkea saa syödä minkä napa vetää. Näissä paikoissa ei ihmettelee, että paikallisilla on koko ja näköä… laajaa näköä.

Texasissa ei ole pulaa suorista, joten välillä voi ajaa rennomminkin... :] ... alla Hot Springs hotellimme piha aamupakkauksen aikaan.

Päivä 10 | Memphis - Hot Springs | 372km

 Siinähän niitä Elviksiä ilmakitaroimassa... alla Elviksen automuseon -56 Edorado.

Nähtyämme yön Elvis unia lähdemme aamulla Elvisturneelle. Eli aamu alkaa mihin ilta päättyi… Elvikseen. Aamukahvit ja vieressä olevaan Gracelandiin, jonka päärakennus Graceland epäilemättä Tenneseen kuuluisin rakennus. Elvis osti paikka jo 22 vuotiaana. Jos on itse asunto vaikuttava, niin on myös automuseo, jonne koottu Elviksin autoja. Omaa mieltä sykähdyttävät eniten -56 violetti Eldorado ja -56 pinkki Fleetwood.

Lisa Marie... Elviksen suihkukone ulkoa ja päältä. 

---

 Graselandin TV- ja biljardihuone. Joka huone oli erinlainen.

Elvikseltä kohti länttä… eilenhän ajoimme pohjoiseen koko päivän. Päivälle ei tänään osoitetta, mutta etukäteisarvio on että päädymme noin Arkansasin Hot Springs -nimiseen kaupunkiin… ja päädymme Hot Springsiin. Muuten ehkä vähän pidemmälle, mutta varsinki loppuiltapäivä pukkaa taivaalta pisaroita niinkin paljon, että minun on pakko venyä sadepuvun ostoon. Ja hieno löytyykin, Wallmartista kalastajan sadehousut ja takki koko XXL… muita kokoja ei ollut. Housut nousevat kirjaimellisesti kainaloon ja takki kävisi myös 30 jalkaisen purjeveneen keulapurjeesta.

Hotellikin sattuu tänään sopimaan päivän säähän jokseenkin täydellisesti… lasit huurussa ei tullut katsineeksi niin tarkasti. Päältäpäin motelli varmaan hauskin koko matkalla, mutta huoneet nähneet elämää… no, jonkun verran mekin kaikki. Nähneet elämää… :]

Päivä 09 | New Orleans - Memphis | 691km

Memphiksessä ribsit ovat yhtä pitkiä kuin vaalenpunaiset limot joilla niitä menään syömään... :] ... Jorma aloittamassa päivällisurakkaansa yläkuvassa.

Retkemme toistaiseksi pisin ajopäivä… hitusen vajaa 700km. Ensimmäiset 50km ajamme suolla betonitolppien päällä. Betonikauppiaalla on ollut ikuinen joulu kun Lousianassa on rakennettu moottoriteitä suolle. Päivän kilometrit taittuvat rivakasti. Mäkiä ei ole ja olemme siirtyneet New Orleansista Memphikseen normaalin työpäivän aikana.

Aamun ensimmäinen ajotunti meinaa olla viileä… elohopea alle +20 ja peintä tihkua koko ajan, mutta ei onneksi sen enempää ja aurinko pääsee todistamaan olemassaolonsa. Varakas rannikko muuttuu myös nopesti… ei aurinkoisemmaksi vaan selkeästi köyhemmäksi sisämaaksi. Rantapalatsit muuttuvat mobile houmeiksi.

 Päivän maisemat ovat aika suomi-maisemia kun ollaan taajamien ulkopuolella... ja mitä kovempaa Jarmo menee, sitä enemmän parta pukkaa sojottamaan eteen. Just joo...

Memphis ei ole köyhä eikä kipeä… ei ainakaan Gracelandin ympäristö. Hotellimme löytyy Elviksen entisen kämpän vierestä ja on sekin ihan Elvis aulasta huoneisiin ja uima-allaskin on kitaran muotoinen. Päivälliselle meidät vie vaaleanpunainen limousiini jossa soi Elvis… ja yllätys yllätys. Päivällisravintolakin on ihan Elvis ja siellä soi Elvis. Muistavat täällä oman kylän poikaa hyvin… :]

---

Päivä 08 | New Orleans | 0km

 Maija & Boys... tai Maija käynyt juuri tipittämässä poikia. Alla sarjassa 'hehän ovat kuin kaksi marjaa'... kumpi on Jarmo ja kumpi on Jorma vai onko kumpikaan jääköön katsoja arvioitavaksi.

Vapaa päivä. Ryhmä on jo menossa Bourbon Streetille bluussailemaan siinä kohdassa kun olen menossa aamiaiselle. Olenhan minä hyvä nukkumaan mutta silti… :] … ehdottoman hieno juttu että kaupungin musiikki vetää puoleensa. Sitä kuulee koko ajan monesta paikasta satoi tai paistoi… ja tänään päivällä enemmän satoi… joka myrskysi. Pieni hurrikaanivaroituskin oli ilmassa, mutta sitä ei koskaan tullut… onneksi.
Minulla päivä menee sähköpostien ja blogipäivitysten parissa kuin huomaamatta. Sen verran venyn kuitenkin ulos, että käyn ostamassa kahdet Lewikset… maksavat amerikan ihmemaassa reilusti yli puolta vähemmän kuin suomen ihmemaassa. Jarmo ihmettelee aina välillä ääneen, että 'millähän nuo täällä elävät' kun ajetaan vähän eristyneemmän kylän läpi. Sitä samaa kyllä paikallisetkin ihmettelisivät jos osuisivat Lieksaan marraskuussa… tai missä tahansa kuussa… :]

.ps. päivän kuvat Jarmon ja Onnin ottamia.

 Bourbon Streetillä näkee kaiken laista... ja ehkä joku saa kiksejä tuostakin... kaljamahainen ruma mies porkkana peruukissa, tyllihameessa ja rintsikoissa... ainakin dollareita näkyy kertyneen... :] ... alla sitä päivän sadekuuroa vaikka huonosti kuvaan tarttuu.