Päivä 12 | Dallas - San Angelo | 493km

 Hattukauppa Dallasissa... eli Southforkin huopahattukaupassa tv'stä tuttu Lincoln. Alla Maija ottaa myyntikilkkeitä pois Jorman uudesta hatusta... ja tuore CowBoy lähti sitten heti villihevosta kesyttämään (alakuva :).

Se on sitten aamulla kuin saippuasarjaan astuisi… vanha tunnussävel Dallasista soi päässä ajaessamme Southforkin portista sisään. Kaikki näyttää samalta kuin teeveen Dallasissa. Uusi tieto se, että vanhojen Dallasien ulkokohtaukset ainoastaan kuvattiin Southforkissa ja sisät studiossa. Uuden Dallasin kaikki jutut kuvattu Southforkissa. Eli eikun kunnon turistikeirros tilusilla ja kohti Dallasia… kaupunkia.

 Käytiin sitten itse Dallasissa sen pilvenpiirtäjiä mittailemassa... isoja olivat... ja ovat kyllä edelleenkin.

Koska on sunnuntaita ajamme busineskeskustan pilvenpiirtäjien väliin ja saamme tötöillä siellä aika rauhassa… positiivista se, että löydämme sieltä uloskin kohtuullisin kevätjuhlaliikkein. Loppu päivä on sitten Route67 San Ageloon saakka joka päivän päättäri… tai päätämme San Angelossa, että se on päivän päättäri. Aamun puolipilvet katoavat pilvien taivaaseen heti kohta Dallasin jälkeen ja kohdalla kuumin päivä toistaiseksi. Vähän rapiat +30 ja sillä lailla. Huhtikuun ajokeliksi varsin kelpo. Päivälliravintolan valinta on helppo. Kävelyehtäisyydellä vain yksi vaihtoehto. Cantina Mexicana… jonka ruoka suoraan top3 ryhmään elämäni kaikista meksikolaisista ravintoloista… :]

 HD Softail Deluxe 2013 mallissa on pakki... tai ainakin manuaalinen pakki. Alla hotellin pihaan ilmestynyt liikuteltava pankkiautomaatti... jostakin syystä kenelläkään ei ollut innostusta työntää kortiaan moiseen... :]

Päivä 11 | Hot Springs - Dallas | 555km

Paris Texas... se on olemassa muuallakin kuin leffassa. Ja texasin Pariisi melkein kuin aito Eifel-tornia myöten. Keskellä ryhmämme keskellä Pariisia ja alakuva sekin Pariisin keskustaa.

Asterix sanoisi aamulla, että taivas on pudonnut niskaamme… ja siltä se näyttää. Taivas on pudonnut Hot Springsin päälle. Tasainen harmaa peittää sen joka suuntaan… tilanne on aamiaisen jälkeen sama. Sadevarustus päälle ja matkaan… tunti sateessa ja se katoaa. Tunti lisää ja aurinko yrittää selvittää tietään pilvien läpi.

Päivä on vihreää Texasia… koleaa vihreää Texasia… ;) … säätä kun ei pääse valitsemaan ja välillä se on parempi kuin toisinaan. Dallasissa taivas kuitenkin jo sininen. Vielä Pariisissa kuvittelimme, että ennätämme Southforkiin tänään, mutta Dallas ei ihan pieni kylä ja sen liikennevaloissa vierähtää tunti jos ei toinenkin ja Southfork jää huomiseksi.

No hätä, hotelli Southforkin läheltä (16km on läheltä Dallasin mittapuussa) ja aasialaisen buffan ääreen. Olen aina hämmästellyt amerikan ihmemaassa buffien hinta-laatu suhdetta ja niin tänäänkin… 15 dollarilla tarjolla on kaikkea mitä kuvitella saattaa sushista teeluupihveihin… ja kaikkea saa syödä minkä napa vetää. Näissä paikoissa ei ihmettelee, että paikallisilla on koko ja näköä… laajaa näköä.

Texasissa ei ole pulaa suorista, joten välillä voi ajaa rennomminkin... :] ... alla Hot Springs hotellimme piha aamupakkauksen aikaan.

Päivä 10 | Memphis - Hot Springs | 372km

 Siinähän niitä Elviksiä ilmakitaroimassa... alla Elviksen automuseon -56 Edorado.

Nähtyämme yön Elvis unia lähdemme aamulla Elvisturneelle. Eli aamu alkaa mihin ilta päättyi… Elvikseen. Aamukahvit ja vieressä olevaan Gracelandiin, jonka päärakennus Graceland epäilemättä Tenneseen kuuluisin rakennus. Elvis osti paikka jo 22 vuotiaana. Jos on itse asunto vaikuttava, niin on myös automuseo, jonne koottu Elviksin autoja. Omaa mieltä sykähdyttävät eniten -56 violetti Eldorado ja -56 pinkki Fleetwood.

Lisa Marie... Elviksen suihkukone ulkoa ja päältä. 

---

 Graselandin TV- ja biljardihuone. Joka huone oli erinlainen.

Elvikseltä kohti länttä… eilenhän ajoimme pohjoiseen koko päivän. Päivälle ei tänään osoitetta, mutta etukäteisarvio on että päädymme noin Arkansasin Hot Springs -nimiseen kaupunkiin… ja päädymme Hot Springsiin. Muuten ehkä vähän pidemmälle, mutta varsinki loppuiltapäivä pukkaa taivaalta pisaroita niinkin paljon, että minun on pakko venyä sadepuvun ostoon. Ja hieno löytyykin, Wallmartista kalastajan sadehousut ja takki koko XXL… muita kokoja ei ollut. Housut nousevat kirjaimellisesti kainaloon ja takki kävisi myös 30 jalkaisen purjeveneen keulapurjeesta.

Hotellikin sattuu tänään sopimaan päivän säähän jokseenkin täydellisesti… lasit huurussa ei tullut katsineeksi niin tarkasti. Päältäpäin motelli varmaan hauskin koko matkalla, mutta huoneet nähneet elämää… no, jonkun verran mekin kaikki. Nähneet elämää… :]

Päivä 09 | New Orleans - Memphis | 691km

Memphiksessä ribsit ovat yhtä pitkiä kuin vaalenpunaiset limot joilla niitä menään syömään... :] ... Jorma aloittamassa päivällisurakkaansa yläkuvassa.

Retkemme toistaiseksi pisin ajopäivä… hitusen vajaa 700km. Ensimmäiset 50km ajamme suolla betonitolppien päällä. Betonikauppiaalla on ollut ikuinen joulu kun Lousianassa on rakennettu moottoriteitä suolle. Päivän kilometrit taittuvat rivakasti. Mäkiä ei ole ja olemme siirtyneet New Orleansista Memphikseen normaalin työpäivän aikana.

Aamun ensimmäinen ajotunti meinaa olla viileä… elohopea alle +20 ja peintä tihkua koko ajan, mutta ei onneksi sen enempää ja aurinko pääsee todistamaan olemassaolonsa. Varakas rannikko muuttuu myös nopesti… ei aurinkoisemmaksi vaan selkeästi köyhemmäksi sisämaaksi. Rantapalatsit muuttuvat mobile houmeiksi.

 Päivän maisemat ovat aika suomi-maisemia kun ollaan taajamien ulkopuolella... ja mitä kovempaa Jarmo menee, sitä enemmän parta pukkaa sojottamaan eteen. Just joo...

Memphis ei ole köyhä eikä kipeä… ei ainakaan Gracelandin ympäristö. Hotellimme löytyy Elviksen entisen kämpän vierestä ja on sekin ihan Elvis aulasta huoneisiin ja uima-allaskin on kitaran muotoinen. Päivälliselle meidät vie vaaleanpunainen limousiini jossa soi Elvis… ja yllätys yllätys. Päivällisravintolakin on ihan Elvis ja siellä soi Elvis. Muistavat täällä oman kylän poikaa hyvin… :]

---

Päivä 08 | New Orleans | 0km

 Maija & Boys... tai Maija käynyt juuri tipittämässä poikia. Alla sarjassa 'hehän ovat kuin kaksi marjaa'... kumpi on Jarmo ja kumpi on Jorma vai onko kumpikaan jääköön katsoja arvioitavaksi.

Vapaa päivä. Ryhmä on jo menossa Bourbon Streetille bluussailemaan siinä kohdassa kun olen menossa aamiaiselle. Olenhan minä hyvä nukkumaan mutta silti… :] … ehdottoman hieno juttu että kaupungin musiikki vetää puoleensa. Sitä kuulee koko ajan monesta paikasta satoi tai paistoi… ja tänään päivällä enemmän satoi… joka myrskysi. Pieni hurrikaanivaroituskin oli ilmassa, mutta sitä ei koskaan tullut… onneksi.
Minulla päivä menee sähköpostien ja blogipäivitysten parissa kuin huomaamatta. Sen verran venyn kuitenkin ulos, että käyn ostamassa kahdet Lewikset… maksavat amerikan ihmemaassa reilusti yli puolta vähemmän kuin suomen ihmemaassa. Jarmo ihmettelee aina välillä ääneen, että 'millähän nuo täällä elävät' kun ajetaan vähän eristyneemmän kylän läpi. Sitä samaa kyllä paikallisetkin ihmettelisivät jos osuisivat Lieksaan marraskuussa… tai missä tahansa kuussa… :]

.ps. päivän kuvat Jarmon ja Onnin ottamia.

 Bourbon Streetillä näkee kaiken laista... ja ehkä joku saa kiksejä tuostakin... kaljamahainen ruma mies porkkana peruukissa, tyllihameessa ja rintsikoissa... ainakin dollareita näkyy kertyneen... :] ... alla sitä päivän sadekuuroa vaikka huonosti kuvaan tarttuu.

Päivä 07 | Pensacola - New Orleans | 378km

Pelikaani lokki ja pelikaani Mexicon lahden rannalla... alla Jorma, Maija ja Jarmo tiellä 98 odottamassa tietyömaan sivuuttamista.

Taivas näyttää vähän pilviseltä mutta on aurinkoinen ja tänään suuntana New Orleans, bluesin ja jazzin koti. Kadun nopeasti, että en laittanut aurinkorasvaa… olen ainut joka ei ole palanut… vielä. Jarmo taitaa punoittaa parhaiten. Harrasti Jarmon grillausta heti ensimmäisenä ajopäiväinä. Nyt yrittää myydä vanhaa nahkaansa… toistaiseksi kauppa käynnyt nihkeähkösti.

 Mobile -nimisen kaupungin laidalta löytyi vanhojen sotavälineiden museo, jossa varsin vaikkuttava valikoima vanhaa taisteluvälineistöä.

Tänään pysymme myös poissa interstate teiltä… moottoriteiltä ja matka taittuu teitä 98 ja 90 westiin… se on länteen se. Alabaman, Mississippin ja Lousianan rannikko on selvästi sitä varakkaampaa amerikkaa. Rantateillä talot kilpailevat keskenään hulppeudesta. Silti siellä ja täällä on mobile home -kylä. Siirrettävien muovitalojen keskittymä. Jarmo tiesi kertoa, että sellaisia joku on suomeenkin yrittänyt tuoda… huonolla menestyksellä tosin.

New Orleans on kohdalla iltapäivän lopussa. Hotellimme, Pelham, on aivan keskustassa ranskalaiskortteleiden vieressä. Parkkipaikkoja ei tietty keskustassa ole, mutta onneksi parkkitalot on keksitty. Illalla luonollisesti jazzbluesclubeille… oma mieleipide kuitenkin on, että paras esiintyjäryhmä oli kadulla, Frenchmen Streetillä, joka myös paikallisten suosima kadunpätkä. Kuuluisa Bourbon St. on enemmän turistikatu… täytyy varmaan käydä huomenna. 

 Musiikki elämää Frenchmen kadulla. Täällä soi joka ilta ympäri vuoden.

Päivä 06 | Perry - Penscola | 451km

 Maija ihmettelemässä, että mihin vatsaan pikku pikku aamiasen saisi mahtumaan. Alla Onni ihmettelee tankkausliskoa bensiksellä.

Illalla ja yöllä vettä tuli taivaalta vähintäänkin riittävästi… aamulla tie on kuiva vaikka ilma on kostea… eikä mitenkään tukahduttavan kuuva. Noin 17 astetta… mutta yes, kipuaa päivän mittaan suomen hellelukemiin 25 ja sillä lailla.

Aamupäivällä matka taittuu haipakkaa tyhjillä teillä… no ei ihan tyhjillä, mutta ei juuri muutakaan. Kuin savon honkien keskellä ajaisi. Panama City Bechillä matka hidastuu…tulemme Pohjois-Floridan costadelsolille, jossa hotellihuone kavereineen odottaa kesää. Ja kesällä en totisesti haluaisi olla täällä… sään puolesta kyllä, mutta Panama City Beachin läpi menee yksi tie ja on suhteellisen hidas nykin kun korkeintaan yksi huone kymmenestä on asuttu… :)

 Believe it or not... Panama City Beachissä laivat ajavat maan sisään ja talot ovat väärin päin... ;]

Loma-asukkaiden määrästä riippumatta pysymme tänään koko päivän pikkutiellä. Ennen päivän päättäriämme, Pensacolaa tie kapenee suikaleeksi hiekkadyynien keskellä. Ihan uimaan saakka emme kuitenkaan mene, mutta simpukoiden keräykseen kuitenkin. Majoituksesta ei ole tietoa tänään kuten ei eilenkään, mutta motelleiden luvatussa maassa se ei ole ongelma. 

Eilen Perryssä ei ravintolassa herunnut limunaatia vahvempaa koska oli sunnuntai… tänään onnistumme istumaan muslimi omisteiseen ravintolaan, jossa ei tarjoilla limunaatia vahvempaa… vaihdemme nopeasti ravintolaa… :]

 Harrikkamme dyynien välissä... alla simpukka keräilijä retkikunta tieteellisessä työssään.

Päivä 05 | Stuart - Perry | 587km

 Konepyöräkuljettaja Maija Kuronen.

 Ilmakitaristi Jorma Kuronen.

  Konepyöräkuljettaja OO... Onni Oinonen.

 Konepyöräkuljettaja Jarmo Ikonen.

Aurinko paistaa Stuattissa Raijan pihalla ja vielä tuntia myöhemmin, mutta sitten iso pilvi tulee. Sadekuuroja näkyy siellä ja täällä, mutta jotenkin onistumme ne koko päivän välttämään. Sade kyllä alkaa tänään noin kaatamalla, mutta vasta heti majoidutuamme Perry -nimiseen, ei mistään kuuluisaan kylään… kaupunkiin. Amerikassa kaupunki voi olla kaupunki jos sillä on oma postinumero.

Asuttu Florida ei lopu Stuartin jälkeen, mutta muuttuu vähemmän asutuksia… hevostiloja, appelsiini viljelyksiä ja metsää, metsää ja metsää… ja suota, suota ja suota. Todellinen Florida on hyvinkin erinäköinen kuin elokuvien Florida vaikka se elokuvienkin Florida on olemassa… se ei vain ihan koko totuus.

Elokuvien Floridasta ei äkkipäätä tule mieleen, että oluen ja viinin myynti on kielletty sunnuntaisin jopa ravintoloissa. Tämä on kuitenkin todellisuutta Taylorin Countyssä (kunnassa) pohjois-floridassa. Eläköön kaksinaismoraali… siinä USA taitaa olla johtava maa koko planeetan mittakaavassa… eikä se tilanne ihan helposti muutu.

 Sade alkoi heti majoittuiduttuamme... ja Perryn Motor Lodgessa pyörän sai näppärästi katoksen alle... :]

Päivä 04 | Marathon - Everglades - Stuart | 408km

Otappa tuosta selkoa. Epäilyttävän näköinen kuva ja epäilyttävän näköisiä tyyppejä... noilta en kyllä ostaisi käytettyä toyotacorollaa.

Hot Sunny Day tuntuu olevan tulossa heti ensi oven aukaisusta… ja niin tuleekin. Koneet käyntiin ja kohti Evergladesin luonnonpuistoa jossa asuu alligaattori jos toinenkin. Ensimmäinen stoppi on kuitenkin aamiaispaikka, jossa eteemme tulee aamiaiset kokoluokkaa vapaapainija. Onni taitaa olla ainut joka saa urheasti tyhjennettyä lautasensa. Huikopalastoppia ei tänään tarvita.

 Bob, tuo pitkä nelijalkainen ja Kenny, Bobin hoitaja. Molemmat ovat Evergladesin väkeä.

Toinen stoppi on tankkaus ja kolmas sitten Evergladesin luonnonpuistossa, joka noin 100km korkea ja 50km leveä ja siellä luonnollisesti ohjelmassa AirBoat -ajelua. Mikähän tuolle oikea suomennos… Air Boat on kuin ilmatyynyalus ilman ilmatyynyä… noh, jokainen on nähnyt niitä amerikkalaisissa elokuvissa. Muutaman alligaattorinkin näemme luonnossa ja muutaman Safari Puiston eläintarhan tapaisessa. Tosin 'eläintarha' sisältää vain yhden häkin jossa 4 isoa gaattoria.

 Yllä yksi luonnonpuiston suokiitureista... AirBoat. Alla Onni ja Onnin harrikka.

Evergladesista reilu pari tuntia pohjoiseen ja yhtä tuhtia sadekuuro myöhemmin olemme Raijan pihassa. Raijan on Onnin hyvä ystävä jo vuosilta yksi ja kaksi… ja erinomaisen hauska ihminen, jolta sanat eivät lopu ihan heti eikä varmaa ihan myöhäänkään. Eli yövymme koko porukka Raijalla… ja periamerikkalaiseen tapaa pizzaa pizzataksista ja olutta huoltoasemalta.

Jälleennäkeminen 24 vuoden jälkeen... eli Raija Onnin kainalossa ja me Raijan pihassa Stuart -nimisessä pienessä kaupungissa.