Memphiksessä ribsit ovat yhtä pitkiä kuin vaalenpunaiset limot joilla niitä menään syömään... :] ... Jorma aloittamassa päivällisurakkaansa yläkuvassa.
Retkemme toistaiseksi pisin ajopäivä… hitusen vajaa 700km. Ensimmäiset 50km ajamme suolla betonitolppien päällä. Betonikauppiaalla on ollut ikuinen joulu kun Lousianassa on rakennettu moottoriteitä suolle. Päivän kilometrit taittuvat rivakasti. Mäkiä ei ole ja olemme siirtyneet New Orleansista Memphikseen normaalin työpäivän aikana.
Aamun ensimmäinen ajotunti meinaa olla viileä… elohopea alle +20 ja peintä tihkua koko ajan, mutta ei onneksi sen enempää ja aurinko pääsee todistamaan olemassaolonsa. Varakas rannikko muuttuu myös nopesti… ei aurinkoisemmaksi vaan selkeästi köyhemmäksi sisämaaksi. Rantapalatsit muuttuvat mobile houmeiksi.
Päivän maisemat ovat aika suomi-maisemia kun ollaan taajamien ulkopuolella... ja mitä kovempaa Jarmo menee, sitä enemmän parta pukkaa sojottamaan eteen. Just joo...
Memphis ei ole köyhä eikä kipeä… ei ainakaan Gracelandin ympäristö. Hotellimme löytyy Elviksen entisen kämpän vierestä ja on sekin ihan Elvis aulasta huoneisiin ja uima-allaskin on kitaran muotoinen. Päivälliselle meidät vie vaaleanpunainen limousiini jossa soi Elvis… ja yllätys yllätys. Päivällisravintolakin on ihan Elvis ja siellä soi Elvis. Muistavat täällä oman kylän poikaa hyvin… :]
---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti