Pyörät palautukseen, haikeat jäähyväiset niille ja Dodgen hakuun. EagleRidersin paku kyyditsee meidät autovuokraamoon, ja niin meistä tulee Dodge Caravan ihmisiä kuin napin painalluksesta. Auton keula kohti Beverly Hillsiä jonka hillseille eksymme joksikin aikaa ihmetelemään toinen toistaan hulppeampia taloja. Mutta jos euroopassa kaikki tiet vievät Roomaan niin täällä Hollywoodiin ja iltapäivän tunteina löydämme itsemme Hollywoodin keskustasta.
Hollywoodissa hodarihuikopalat ja Hollywood kyltin bongaukseen. Kun bongattu, nokka kohti Santa Monicaa ja Santa Monica Pierriä… sitä samaista laituria jolle Route66 päättyy tai jolta se alkaa suunnasta riippuen. Ja vaikka Routea ei nyt ajettukaan kuin pikku paloja, niin Santa Monica Pier aina hauska ja värikäs hengauspaikka.
Illalla luvassa ikämiesten tarjoama päivällinen, ennätän sitä ennen kuitenkin amarikan suosikkilenkkimaastoon lenkille. Parin päivän päästä totean kotona, että neljä kiloa rapsahtanut lisää tällä matkalla, vaikka olen kuinka yrittänyt juosta… :] … tietää vain lisää liikettä kotona. Ikämiesillalisen syömme BeachFront Cafessa värikkäässä Venice beachissä. Sääli vain että joka käynnillä Venice Beach on askeleen lähempänä keskiluokkaista hapatusta vaikka vielä väriä riittääkin kohtuullisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti